perjantai 21. joulukuuta 2012

Alustavia pohdintoja

Kun hätä on suuri, on pikalaina helppo ratkaisu. Lainansaanti on nopeaa, eikä lainan myöntäjä kysele mitään selityksiä äkilliselle rahantarpeellesi. Todennäköisesti useimmat ajattelevat, että pikavippi on lähinnä epätoivoisten ihmisten tapa rahoittaa arkea. Kenties kyse on alkoholiin tai muuhun päihteisiin kuluvien menojen paikkaamisesta hintaan mihin hyvänsä?

Siksi sinullekin voi tulla yllätyksenä, että pikavipit eivät ole osa ainoastaan pienituloisten arkea. Tosiasiassa usein myös keskituloiset ihmiset joutuvat tilanteeseen, jossa he tarvitsevat äkillisesti hiukan lisää käteistä. Mikäli silloin käytössä ei ole luottokorttia, on pikavippi usein lähes ainoa tapa täyttää aukko käytettävissä olevissa varoissa. Jokaisen yksilön tilanne on erilainen. Kaikille on kuitenkin yhteistä se, että rahaa ei ole ja sitä tarvitaan tilille mahdollisimman nopeasti.

Lainanantajat eivät pikalainaa myöntäessään esitä mitään kysymyksiä. He eivät myöskään halua nähtäväkseen tiliotteitasi tai palkkakuitteja. Sen vuoksi kyse on aina tietyllä tapaa korkeariskisestä lainasta pikavipin myöntäjän kannalta: pikavippiyrityksellä ei oikeastaan ole mitään keinoa arvioida sinun todellista lainanmaksukykyäsi. Sen vuoksi pikalainan korko on aina tavallista pankkilainaa korkeampi. Melko suuri osa pikavipeistä jää maksamatta takaisin, mikä edellyttää tavallista korkeampaa lainankorkoa.

Tämä tietysti tarkoittaa keskituloisen kannalta sitä, että halvempaakin lainarahaa olisi yleensä saatavilla, ainakin jos rahan saamista on mahdollista odottaa edes hiukan pidempään. Edes muutaman viikon aikajänteellä pitäisi olla mahdollista hankkia myös luottokortti, jonka avulla pienimuotoisen likviditeettikriisin ratkaisu onnistuu loppujen lopuksi erittäin edullisesti.

Mutta onko kyse sitten jollakin tapaa moraalisesta ongelmasta? Ja jos näin, niin onko kyse lainanantajan vinoutuneesta moraalistajusta vai lainanottajan kyvyttömyydestä toimia "oikein" tai "järkevästi"?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti