keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Rahastosäästäminen on kallista

Pikalainat ja kulutusluotto herättävät jatkuvasti keskustelua. Sama koskee myös pankkien ja puhelinmyyjien kauppaamia rahastoja: kannattaako rahastoon sijoittaa vai ei?

Rahastojen puolesta puhuu moni seikka. Varsinkin rahastoyhtiöt itse korostavat, että ammattilainen auttaa sijoittamaan paremmin - olipa kyse sitten osakepoiminnasta tai sijoitusrahastoista. Näin toteaa esimerkiksi Alexandria Pankkiiriliike asiakaslehdessään, jossa yksiselitteisesti kerrotaan, että ammattilainen löytää parhaat rahastot.

Rahastoja onkin tarjolla häkellyttävän paljon. Jokainen kivijalkapankki myy asiakkailleen vähintään kymmeniä erilaisia rahastoja, joiden joukosta on vaikea valita omansa. Tämän lisäksi markkinoilla on erilaisia online-rahastovälittäjiä, joiden avulla pääset käsiksi entistä suurempaan rahastovalikoimaan. Varsinkin New Yorkin ja Frankfurtin kautta maailman avautuvat valtavat rahastomarkkinat, joilla on mahdollista sijoittaa lähes minkälaisiin rahastoihin tahansa.

Tämä suunnaton valinnanvara hämmentää monta piensijoittajaa: kuinka on mahdollista valita oikea rahasto näin monen rahaston joukosta, kun asiantuntijatkaan eivät tunnet tietävän mihin pitäisi sijoittaa.

Juuri saman syyn vuoksi suhtaudun epäluuloisesti erilaisiin rahastovälittäjiin, jotka lupaavat valita asiakkailleen parhaat rahastot. Tosiasiassa välittäjät ovat vain kiinnostuneita välityspalkkiosta. Sama koskee rahastoja rakentavia ja kaupittelevia rahastoyhtiöitä. Nekin yrittävät tehdä rahastoistaan vaikeaselkoisia, jotta piensijoittaja ei kykenisi ymmärtämään rahaston todellista hintaa.

Varsinkin erilaiset tuottopohjaiset palkkiot ovat erinomainen tapa peittää piensijoittajalta tai rahastosäästäjältä rahastosäästämisen kustannuksia. Monet rahastot nimittäin perivät peräti 20 % rahaston ns. vertailuindeksin ylittävästä tuotosta tuottoperusteisena palkkiona. Vielä kun vertailuindeksiksi valitaan joku sopivan konservatiivinen indeksi, on indeksin ylittäminen varsin helppoa.

Tähän liittyy myös kannustinten epäsymmetria: rahastoyhtiö pääsee osalliseksi tuotoista, mutta ei joudu maksamaan 20 % tappioista. Sen vuoksi rahastoyhtiön kannattaa ottaa riskiä säästäjän varoilla!

Sen takia lainsäätäjä voisikin jatkossa miettiä, pitääkö piensijoittajaa suojata rahastoyhtiöiden riistolta. Mutta ilmeisesti poliitikot ajattelevat, että rahastosäästäjää sietääkin jymäyttää.