Pikavipit nähdään usein moraalisena kysymyksenä. Silloin huomio kiinnittyy yleensä pikavippejä myöntävän yrityksen ja sen omistajien moraaliin. Tyypillisesti pikavippi nähdään silloin riistona: kriitikot ajattelevat, että pikavippiyritys tienaa suunnattomia voittoja riistämällä vähävaraisia perimällä heille myönnettävistä lyhytaikaisista luotoista liian korkeaa korkoa.
Tällöin jää yleensä huomaamatta se, että korkea korko on välttämätön paha myönnettäessä lainoja ihmisille, joiden luotonmaksukyvystä ai ole mitään takeita. Tilanne muistuttaa tällöin Akerlöfin Market for Lemons -mallin tilannetta.
Tunnettu malli koskee alunperin käytettyjen autojen kauppaa. Siinä ostajien ja myyjien välillä vallitsee informaation epäsymmetria: myyjä tietää ostajaa paremmin auton todellisen kunnon ja arvon. Silloin auton ostaja ei ole valmis maksamaan autosta sen todellista hintaa. Lainamarkkinoille sovellettuna: lainan ottaja tietää lainan myöntäjää paremmin oman taloudellisen tilanteensa. Lainan ottaja tietää myös, aikooko hän maksaa lainan takaisin vai ei. Lainan myöntäjä ei tätä tiedä. Sen vuoksi lainan myöntäjä myöntää kaikille -- myös hyville lainan ottajille -- lainaa samalla, korkealla korolla. Lainan myöntäjän kannalta kyse on siis puhtaasti rationaalisesta toiminnasta.
Entäpä sitten lainan ottaja: kertooko pikavipin ottaminen siitä, että ihminen ei kykene huolehtimaan raha-asioistaan kunnolla? Ja jos näin on, pitääkö lainsäädännön suojella ihmisiä, jotka hakevat hetkellistä kulutuspiikkiä ankean arkensa tasaamiseksi?
Kriitikoidenhan mukaan pikavipit ovat syy siihen, että ihmiset joutuvat lainakierteeseen. Kyse on heikoista ihmisistä, jotka eivät kykene vastustamaan rahan houkutusta -- tai vaikkapa alkoholin ja lääkkeiden arkeen tuomaa hetken helpotusta. Silloin pikavippi on keino rahoittaa tuo moraalittomaksi tulkittava tapa saada arki unohtumaan edes hetkeksi. Toisille kyse voi olla jopa vierotusoireiden välttämiseksi tarpeellisesta kulutuksesta.
Kriitikot näkevät pikavipit myös syynä lainakierteeseen joutumiselle. Tällöin syy ja seuraus tuntuvat sekoittuvan, aivan kuten korrelaation ja kausaliteetin välinen ero. On tietysti totta, että monilla luottokierteeseen joutuneilla on velkoja myös pikavippiyhtiöille. Mutta kyse lienee loppujen lopuksi siitä, että moniongelmaiset sattuvat viimeisenä vaiheena kierteessään ottamaan lainaa myös pienlainayrityksiltä. Silloin pikavippiyritys tai pikavippi itsessään ei ole ongelman syy, vaan osa yksilön epätoivoista yritystä ratkaista ongelma.
